Tulin ihan itse päivittämään kuulumisiani, kun äiskä on ihan liian paljon muissa puuhissa ja blogeissaan kiinni. Sitten se vielä kaikenlisäksi lukee joka vapaahetki, joten kuka huolehtii koiran hännän nostamisesta, jos ei koira itse? Häh?
Minulla oli taas helmikuussa juoksukin. Pari housukuvaa äiskä otti, mutten niitä nyt viitsi tänne laittaa kaikkien töllöteltäviksi. Helmikuussa on otettu myös tämä lumiukkomörkötutkimuskuvakin!
Lumessa on NIIN mukavaa kaivaa ja mönkiä (äiskä saattaa olla vähän eri mieltä, ainakin omalta osaltaan)!
Onneksi välillä oli ihan aurinkoisiakin kevättalven päiviä.
Lakkaa kuvaamasta! Tuu jo!
Tässä olivat vasta helmikuun kuvat. Seuraavassa muutama maaliskuun alusta.
Okay, menköön! Äiskäkin halus todistaa, että kyllä sitäkin hankikanto kestää!
Sanoin tänä aamuna äiskälle, että eiköhän olisi aika jo päivittää vähän kuulumisia, kun tässä on ehtinyt tapahtua vaikka mitä. 12.1.2013 täytin puolitoista vuotta! Ajatella! Kyllä aika menee nopsaan.
Tällä viikolla olen tehnyt vähän hommia, kuten näette…
Se taas olikin sitten paha juttu, sillä sain jonkin rasitusvamman ja tuli vasen etukäpälä kamalan kipeäksi tuossa keskiviikkona päivällä. Olin aamuvuoron jälkeen lepäämässä ja kun nousin tuosta iltapäivällä ylös, niin tassu ei tykännytkään vaan jouduin ontumaan ja koikkelehtimaan välillä kolmella käpylällä. Ulkona piti kuitenkin käydä, vaikka vähän sattuikin. Sisällä, kovalla lattialla tuntui vielä pahemmalta kuin ulkona, jossa lumi antoi vähän periksi. Kun torstaina aamulla ei alkanut parannusta tapahtumaan, otti äiskä puhelimen kouraansa ja soitti lekurille ajan. Pääsimme heti puolen päivän jälkeen vastaanotolle ja minua hirvitti ihan simona, kun iskä nosti minut pöydälle ja lääkärisetä otti ensin heti kynsisakset käteensä ja leikkasi kynteni. Arvelimme näet, että kynsi olisi voinut vääntyä kaivaessani kovaa lunta, kun ne olivat vähän turhan pitkät. Sitten lääkärisetä koetteli jalkani kokonaan, että onko aristusta. Mitään ihmeempää ei kuitenkaan löytynyt, joten hän tuli siihen tulokseen, että käpälä on voinut vähän venähtää moisessa työnteossa ja antoi pistoksena kipulääkettä minulle. Äiskä sai mukaan vielä tulehduskipulääkettä tabletteina ja niitä olen nyt ottanut eilen ja tänään.
Eilen jo juoksin ulkona, kun lääke vaikutti sen, ettei käpylä tuntunut aralta. Tänä aamuna kuitenkin taas vähän paikallaan olon jälkeen tuntui aralta, eikä ihan voinut kunnolla kävellä. Sain kuitenkin kipulääkkeen taas ja nyt olen vain ottanut levon kannalta.
Lääkärisetä lupasi, että muutaman päivän päästä pitäisi taas olla käpylä kunnossa. Siihen saakka ei saa tehdä pitkiä lenkkejä kerrallaan. Ei kyllä huvitakaan, kun ulkona on lähes -30 astetta pakkasta…
On niin pimeää, kuraista ja märkää! En tykkää yhtään kun käpylät ja masu kastuu. Tai oikeastaan en tykkää, kun sitten pitää pestä, puunata ja kuivata sen jälkeen! ;D
Kun oli vähän lunta, oli paljon kivampaa – äiskälläkin, vaikkei se talvesta niin tykkääkään.
Äiskä meni jo laittamaan omaan blogiinsa näitä mun kuvia, mutta mä vaadin, että ne tulee tänne mun omaankin päiväkirjaani, joten tässä näitä mun lumitemmellyksiä vielä kertaalleen. Nämä on otettu 27.10.2012. Nyt täällä on taas syksy, ei lunta ja lämmintäkin oli aamulla +8C.
Näin jälkikäteen vähän nolottaa, etten huomannut tuota paist… ei kun siis pupua, vaikka se nökötti ihan vieressä. Olisitte tekin olleet jäljillä, jos olisitte minä. Jäljet on tosi tärkeä juttu!
Tässä välissä ehti syksy muuttua yllättäen täydeksi talveksi. Mandi hullaantui toissailtana lumesta niin, että kaksi kertaa illan aikana piti päästä ulos – muka ”pissalle”! Millään ei olisi halunnut palata sisälle lämpimään.
Tämä kaveri ohitettiin sujuvasti puolentoista metrin päästä – huomaamatta!!
Ensin ihmeteltiin lumentuloa parvekkeelta
Sitten saapasteltiin jo rohkeasti ulos tunnustelemaan uutta lunta.Seuraavana päivänä (eilen) lumen tulo, ja sen myötä hauskuus jatkui.