Monday Lion Heart

Mandin elämää


1 kommentti

2 vuotta

Moi kaikki ”haukkuystävät”!

Kesä on jo kohta ohitse ja äiskä vaan keksii kokoajan tekosyitä, ettei muka ehdi päivittää kuviani ja blogiani. Pöh! Sainpas sen sentään laittamaan vertailukuvan minusta kaksi vuotta sitten ja tällä viikolla. Olen vähän muuttunut, vai mitä sanotte? Samalla äiskä vaihtoi myös blogipohjan, kun sekin on ollut sama ihan ikuisuuden  – ainakin minun näkökulmastani katsoen!

mandibannerips. Yritän houkutella vielä, jos saataisiin vähän kesäkuviakin tänne, ennen kuin se on taas ohi ja alkaa tassuja paleltaa!


2 kommenttia

Rokotus

Tiistaina kävimme eläinlääkärin luona. Mandi sai neloisrokotteen ja uusinta on kuukauden päästä. Lääkäri tutki silmät ja kuunteli sydämenlyönnit. Ennen rokotusta Mandi punnittiin ja neiti painoi jo 16 kg. Silmät on vähän vuotaneet vettä koko sen pentuajan, joka näyttää olevan tälle rodulle ominaista, koska luomet ovat niin raskaat. Lääkäri oli kuitenkin sitä mieltä, että koska tulehdusta ei ole, ei ole myöskään vielä välttämätöntä käyttää tippoja tai tehdä mitään kliinisiä toimenpiteitä. Vähän Mandia pelotti, kun nostettiin korkealle pöydälle ja vaakaankaan ei suostunut astumaan muutoin, kuin iskän sylissä.

Tänään, 12.1.2012 on Mandin 6kk syntymäpäivä! Onnea ihanalle haukulleni! t. Äiskä.


Jätä kommentti

Kaikkea uutta ja jännää

Jokainen päivä on uusi seikkailu ja tänään täytän huikeat neljä kuukautta!

Tässä oltiin eilen ajelulla ja opettelin olemaan yksin autossa, kun isäntäväki kävi kaupoilla. Olin oikein urhea ja osasin olla kiltisti ja rauhallisesti autossa, vaikka ohitse vilisi ihmisiä ja autoja. Palkkioksi sain (tämän päiväistä synttäriäni varten) uuden ruokakupin, heijastinliivin, solmunarun, kynsileikkurit ja vaikka mitä!

Synttäripäiväni alkoi pitkällä aamulenkillä. Kävimme läheisen kosken rannalla ja näytin äiskälle, miten rohkea olin. Iskän kanssa oltiin käyty täällä jo monta kertaa aiemminkin päiväkävelyllä, joten en pelännyt edes hurjaa veden kohinaa.

Tässä minulla on uusi heijastinliivi ylläni. Oli hurjan märkää ja kuraista ja olin ihan mahaa myöten märkä, kun palasimme kotiin. Välillä piti oikein roiskia ja päristellä, että vesi irtosi turkistani, mutta kivaa oli ja sain juosta pitkin suurta peltoa ihan irrallaan.

Enkös näytäkin jo suurelta ja vahvalta haukulta?!

Kun palasimme kotiin, jouduin lämpimään suihkuun, jossa tassut ja masu pestiin ja sitten minut kuivattiin suurella pehmeällä pyyhkeellä. Ensin vähän jännitin tuota touhua, mutta kun kuivaus oli tehty, niin oli oikein kiva olo ja nuolin vielä itseni kuivemmaksi. Sitten maistuikin vesi, jonka jälkeen hyppäsin omaan punkkaan koisimaan!

Äiskän naapurissa asuva ystäväkin kävi minua tänään tervehtimässä. Tuntui ihan mukavalta tädiltä, vaikka myönsikin, ettei tiedä koirista mitään. Sanoi, että olen kivan näköinen ja kiltin oloinen.