Monday Lion Heart

Mandin elämää


Jätä kommentti

Kevättalvi 2014

Kohta vuosi, eikä yhtään kuvaa minusta! Nyt otin ohjat omiin tassuihini ja räpelsin muutaman kuvani kuntoon.

Tässä testaan aikaista joululahjaani joulukuun puolessa välissä 2013.

IMG_0399Syödäkin pitää että jaksaa ja tarkenee. Joulukuu 2013.

IMG_0545Tammikuussa 2014 oli huurrrjan kylmää.

IMG_0869Helmikuussa ei jäälle kannattanut kipaista.

IMG_0633Mitenkäs minä tälle puolelle jouduin? Maaliskuu 2014.

IMG_7181Ihanaa, kevät tulee! Huhtikuu 2014.

IMG_2986Toukokuussa käytiin kalareissulla ja grillattiin makkaraa nuotskilla saaren rannassa.

IMG_1478IMG_1483Kesän ja syksyn kuvia pistän äiskän lisäämään mahdollisimman pian! Mukavaa syystalven alkua kaikille haukuille ja niiden ystäville!


3 kommenttia

Mandin lomareissu osa2

”Voi tätä huisketta ja hulinaa”, huokaa syysväsymyksen kourissa käpristelevä äiskäläiskä! Mandin oma lomareissukin on saanut odotella kuukausitolkulla, että äityli ehtisi laittamaan edes muutaman kuvan vielä tältä toiseltakin loman puoliskolta. Tässä niitä nyt vihdoin kuitenkin tulee…

Taas ollaan lomapaikkakunnalla ja ikkunasta on hauska katsella, mitä lähitiellä tapahtuu, vaikka ollaankin sen verran hiljaisella paikkakunnalla, että vilkkaudessa ei vedetä vertoja kotikaduille.

Minulla oli tällainen kiireessä tehty ”sadetakki” yhtenä iltana, kun satoi niin kaatamalla, että olisin kastunut muuten läpimäräksi.

Aurinkoisina päivinä, kun vierailimme iskän kaverin mökillä, tykkäsin katsella järvelle ja löhötä auringossa. (Huomaa hassu lentävä vati!) Iskä ja sen kaveri käyttivät vanhaa vatia frisbeenä, kun oikeaa ei sattunut löytymään ja pelattava oli..!

Yritin päästä mahdollisimman pian kaverini luo kylään, kun haistoin jo pihalla sen jäljet. Iskä ei meinannut pysyä perässäni ollenkaan.

”Kotijärven” rannoilla tykkäsin kahlailla ja seurata sorsien menoa.

Aivan liian pian lomareissu oli lopussa ja palasimme kotiin. Toisaalta, oli kyllä tosi kivaa olla tutussa paikassa ja tuttujen tavaroiden ympäröimänä. Sitäpaitsi, oli minulla jo ollut aika ikävä kaikkia niitä tuhansia hajuja, joita kotona lenkeillä saa nuuhkia!


2 kommenttia

Mandin lomareissu

Mandi reissasi lomalla viisi viikkoa. Tässä lymyillään vielä polttamattoman juhannuskokon takana.

Kahlaaminen ja järvestä juominen on kivaa

Sain uuden kaverinkin tänä kesänä.

Lisää kuvia toiselta lomaosuudelta myöhemmin.


2 kommenttia

Me mennään, tullaan ja ollaan!

Kylläpä täällä on nurmi kasvanut sillä aikaa, kun olin poissa kotoa.

Äiskä löysi uudeksi lelukseni ison Jellonan. Siltä piti parturoida iso tukko harjaa ja hännänpään karvaa pois, etten tukehtuisi, sillä olen kova nassuttamaan sellaisia.

Kotona olen taas nukkunut ja syönyt kunnolla.

Ulkonakin ollaan oltu nyt kerralla pidempään ja on kiva seurata pihan elämää.

Kerran kun olin nukkumassa, niin Jellonan peijoona oli napannut palloni!

Tänään me leikittiin metsässä piilosta. Minä laskin sataan ja äiskä meni piiloon… vai olikohan se sittenkin toisinpäin?

Kaikille oikein aurinkoisia ulkoilupäiviä!

t. Mandi


1 kommentti

Mandi palaa kotiin

”Ihanaa”, huokaisi äiskä tänään, kun näki minut puolentoista viikon poissaolon jälkeen! ”Vihdoin saan pikkuhaukkuni kotiin takaisin”!

Olinkin reissusta jo niin väsynyt, että olen nukkunut oikeastaan koko päivän. Kyllä minustakin on kiva olla välillä kotona omassa pedissä ja omien tuttujen lelujen ympäröimänä. Täällä on niin rauhallistakin niihin moniin kyläpaikkoihin verrattuna, missä ehdin matkallani vierailla.

Nyt aion kuorsata kaikki univelat ja matkastressit niin kauas, kuin pippuri kasvaa!


4 kommenttia

Mandia ikävä

Äiskällä on minua ikävä ja se kaivoi esiin muutaman kuvan minusta viime viikonlopulta, kun olin vielä kotona. Nyt olen reissussa iskän kanssa, eikä ole vielä ihan varmaa, mikä päivä palataan äiskän luokse kotiin.

Miksikö tässä on kissan kuva? No kun en missään vaiheessa huomannut tuota misua, vaikka kävelin sen ohitse noin kahden metrin päästä ja seisahduin jopa sitä katselemaan hetkeksi. En kai oikein tajunnut, että se kissa onkaan! 🙂 Sekös äiskää nauratti!? (Höh!)

Minkäs sille voi, että kesäisessä luonnossa on niin valtavasti tutkittavaa, ettei yhtä kissaa välttämättä ehdi edes noteeraamaan?!

Lähitiellä oli menossa koirien tottelevaisuustouhuja. Iskä kuului sanovan, että tuonne se Mandikin pitäisi viedä, ettei se aina karkaisi lintujen perään, kun olemme pellolla kävelemässä!

Ps. Älkää kertoko kenellekään, mutta on minullakin vähän jo äiskää ja omia leluja ikävä!