Monday Lion Heart

Mandin elämää


1 kommentti

2 vuotta

Moi kaikki ”haukkuystävät”!

Kesä on jo kohta ohitse ja äiskä vaan keksii kokoajan tekosyitä, ettei muka ehdi päivittää kuviani ja blogiani. Pöh! Sainpas sen sentään laittamaan vertailukuvan minusta kaksi vuotta sitten ja tällä viikolla. Olen vähän muuttunut, vai mitä sanotte? Samalla äiskä vaihtoi myös blogipohjan, kun sekin on ollut sama ihan ikuisuuden  – ainakin minun näkökulmastani katsoen!

mandibannerips. Yritän houkutella vielä, jos saataisiin vähän kesäkuviakin tänne, ennen kuin se on taas ohi ja alkaa tassuja paleltaa!


Jätä kommentti

Kaikkea uutta ja jännää

Jokainen päivä on uusi seikkailu ja tänään täytän huikeat neljä kuukautta!

Tässä oltiin eilen ajelulla ja opettelin olemaan yksin autossa, kun isäntäväki kävi kaupoilla. Olin oikein urhea ja osasin olla kiltisti ja rauhallisesti autossa, vaikka ohitse vilisi ihmisiä ja autoja. Palkkioksi sain (tämän päiväistä synttäriäni varten) uuden ruokakupin, heijastinliivin, solmunarun, kynsileikkurit ja vaikka mitä!

Synttäripäiväni alkoi pitkällä aamulenkillä. Kävimme läheisen kosken rannalla ja näytin äiskälle, miten rohkea olin. Iskän kanssa oltiin käyty täällä jo monta kertaa aiemminkin päiväkävelyllä, joten en pelännyt edes hurjaa veden kohinaa.

Tässä minulla on uusi heijastinliivi ylläni. Oli hurjan märkää ja kuraista ja olin ihan mahaa myöten märkä, kun palasimme kotiin. Välillä piti oikein roiskia ja päristellä, että vesi irtosi turkistani, mutta kivaa oli ja sain juosta pitkin suurta peltoa ihan irrallaan.

Enkös näytäkin jo suurelta ja vahvalta haukulta?!

Kun palasimme kotiin, jouduin lämpimään suihkuun, jossa tassut ja masu pestiin ja sitten minut kuivattiin suurella pehmeällä pyyhkeellä. Ensin vähän jännitin tuota touhua, mutta kun kuivaus oli tehty, niin oli oikein kiva olo ja nuolin vielä itseni kuivemmaksi. Sitten maistuikin vesi, jonka jälkeen hyppäsin omaan punkkaan koisimaan!

Äiskän naapurissa asuva ystäväkin kävi minua tänään tervehtimässä. Tuntui ihan mukavalta tädiltä, vaikka myönsikin, ettei tiedä koirista mitään. Sanoi, että olen kivan näköinen ja kiltin oloinen.


1 kommentti

Vihdoinkin kotona!

Olipa jännä viikonloppu! Uusi isäntäperheeni saapui meille perjantai-iltana ja meillä oli oikein mukava jälleennäkeminen. Lauantaina iskä lähti puuhastelemaan omia juttujaan, mutta emäntäni lenkitti minua ja siskoani moneen otteeseen. Kun sunnuntaiaamu koitti, alkoivat uudet perheenjäseneni pakkaamaan tavaroitaan. En silloin vielä aavistanut ollenkaan, että minulla olisi elämäni pisin matka edessä. Kasvattajani pakkasi omia rakkaita lelujani, peittoni, makuualustani, pantani ja juomakuppini kassiin. Sitten lähdimme ulos… Mitä ihmettä? Äiskä nosti minut auton takapenkille, enkä millään olisi ensin uskaltanut sinne hypätä. Iskä oli laittanut penkille peittoni ja ruttuinen pupuleluni löytyi peiton päältä. Koska äiskä ajoi, iskä istahti takapenkille viereeni ja matka saattoi alkaa. Aluksi olin aikalailla jännittynyt ja ihmeissäni, vaikka olenkin matkustanut autolla aiemminkin. Silloin minulla on kuitenkin aina ollut joku perheenjäsenistäni mukana.

Juuri kun aloin tottua autokyytiin, pysähdyimme tapaamaan iskän tyttäriä ja minä sain tutustua moneen mukavaan, uuteen ihmiseen. Ensin jännititn heitäkin kovasti, enkä millään olisi uskaltanut mennä tervehtimään. Pikkuhiljaa uteliaisuus kuitenkin voitti ja sain monet silitykset palkkioksi rohkeudestani. Sitten olikin taas aika hypätä takaisin auton kyytiin ja matka alkoi toden teolla.

Pysähdyimme ainakin kolme kertaa 300 kilometrin matkallamme ja pääsin jaloittelemaan ja pissattikin aikalailla pelkästä jännityksestä. Oli jo pimeää, kun saavuimme uuteen kotiimme ja olin ihan pönttö sekaisin kaikesta uudesta. Yllättäen en kuitenkaan pelännyt uudessa kotona yhtään, vaan heti kun äiskä päästi hihnasta irti, lähdin tutustumaan tulevaan kotiini. Kävin kaikki huoneet läpi ja tarkistin, ettei mitään outoa löytynyt. Sitten äiskä laittoikin jo kuppiini kylmää vettä ja kohta toisesta kupista löytyi ihanaa sapuskaa, jolla sain pikkuisen masuni täyteen. En ollutkaan syönyt oikeastaan mitään koko päivänä, ettei paha olo yllättäisi pitkällä ja jännittävällä matkallamme.

Kun olin syönyt ja aloin tuntea oloni tarpeeksi turvalliseksi emäntäni rapsuteltua minua pitkän tovin, löysin itselleni kivan, uuden nukkumapaikankin, jonka heti tunsin omakseni. Tänään koko maailmani meni mullin mallin ja sisko ja äiti jäi kauas toiselle paikkakunnalle, mutta kaiken kaikkiaan minusta tuntuu, että viihdyn näiden uusien perheenjäsenieni kanssa ja kotikin tuntuu ihan kivalta. Sain jopa nukuttua heti ensimmäisenä yönä – varmaankin suurimmaksi osaksi valtavan jännittävän päivän ansiosta.

Näistä äiskän ottamista kuvista voitte nähdä, miten minun ensimmäiset kaksi päivääni uudessa kodissa on sujunut!

Tässä olin ollut kotona vasta puolisen tuntia:

Olin kyllä matkasta aika poikki, mutta äiskän sormea oli kiva vähän nuoleskella.

En itkenyt yhtään ekana yönä, enkä edes ensimmäisenä aamunakaan. Heräsin vähän ennen äiskää, mutta iskä olikin ollut jo jonkin aikaa hereillä.

Kun olimme käyneet aamulenkillä ja olin saanut aamiaisen, alkoi vähän taas nukuttaa ja jatkoin unia siihen saakka, kun äiskän oli lähdettävä töihin.

Iskän kanssa käytiin päivällä lenkillä ja iltapäivällä kun äiskä tuli, olin niin iloinen että hypin silkasta riemusta. Illalla vielä poppoo lenkitti minua jälleen. Oli niin paljon kaikkea uutta nähtävää ja koettavaa – hajuista puhumattakaan, että tahdoin aina välillä haukahdella ihmetyksestä. Autoja huristeli joka puolella, valtavasti uusia ihmisiä tuli vastaan ja voi veljet niitä kaikkia ihania heinikoita, metsäpolkuja ja muita uusia paikkoja, joihin ehdin ensimmäisenä päivänäni tutustua… Nukuin taas yön kuin tukki kaiken uuden, jännittävän kokemani jälkeen.

Tiistai, toinen kokonainen päivä uudessa kotona. Aamulla kuorsasin täysillä, kun äiskä touhusi tietokoneella. Pst! Olen muuten kauhea kuorsaamaan!

Päivällä kävimme kosken rannalla katsastamassa paikkoja ja illalla olin ensimmäisellä kauppareissullakin mukana. Kun olin syönyt iltapalan, iskä innostui leikittämään minua. Olen muuten tosi hyvä oppimaan uusia asioita, vaikka itse kehunkin! Katsokaa vaikka!

Mitä iskä edellä, sitä minä perässä!


2 kommenttia

Minä ja sisko


Tässä istahdin siskon päälle, ettei se pääse karkuun. Välillä sisko taas puree minua hännästä tai korvista. Silloin meille tulee hirveä nahistelu ja annan samalla mitalla takaisin.
Meillä on siskon kanssa tosi kivaa yhdessä. Joskus me leikitään, nahistellaan ja sitten taas nukutaan vieretysten. Sisko on kiva asia, vaikka se aina välillä käykin hermoille. Kun minulla on jotain suussani, niin takuulla se yrittää kaikkensa saadakseen sen itselleen.


Tässä saan natustaa palloa ihan rauhassa, kun sisko on nähnyt jotain mielenkiintoisempaa toisaalla.


Sisko on pikimusta riiviö, mutta tykkään siitä ihan hirveästi!

Me ollaan nyt siinä iässä, että ihan kaikkea pitää maistaa. Paperia, pieniä pehmoeläimiä karvoineen, pikkukiviä, käpyjä, puun paloja, mitä ikinä löydetään. Olipa siskolla yhtenä iltana jopa oikea, juuri kynityn jäniksen pääkin suussaan, mutta onneksi äidin omistajatäti otti sen pois, ettei sisko tukehdu sen karvoihin.


Tässä me odotetaan jonossa herkkupaloja.


4 kommenttia

Hauvavauva tulee kotiin

Mandin emännän puheenvuoro:

Tämä blogi seuraa pikkuisen Shar Pei -hauvan, Mandin elämää.

Koko tarina alkaa siitä, että olen tuntenut ”Mandin” emon jo parisen vuotta ja rakastuin siihen heti ensi silmäyksellä. Kun viime kesänä sain tietää, että sille oli tulossa pentuja, näin unta, jossa vaalein pennuista tuli heti luokseni ja katsoi minuun kuin sanoen, että minä olen sinun. Herätessäni muistin unen hyvin selvästi ja ensimmäinen ajatus mielessäni oli, että se oli kuin ”pikku jellona”.

Mandi: Ei uskoisi, mutta tässä kuvassa olen vasta neljä päivää vanha.

Kun pennut sitten aikanaan syntyivät (heinäkuun puolen välin nurkilla), niin ensimmäinen asia mitä kysyin omistajilta oli, että oliko pennuissa  yhtään pikku leijonan näköistä ja väristä pentua. Vastaus oli myönteinen. Kun sitten näin ensimmäistä kertaa tuon suloisen pikkuotuksen, se valloitti heti sydämeni. Se näytti aivan tarkalleen siltä, kuin olin unessa sen nähnyt, vaikken koskaan ole ennen nähnyt yhtään Shar Pei:n pentua.

Mandi: Tässä olen jo 13 päivää vanha ja nukkua tuhisen leikkipupuni vieressä. Pupu on jännä juttu. Äitini omistaja osti sen minulle tulevan emäntäni pitämältä pihakirpputorilta lahjaksi!

Ensi tapaamisesta lähtien pentu on tuntunut kovin läheiseltä ja se tulee hurjan mielellään luokseni. Nyt kun olen tavannut sen isompana (kohta se täyttää 3 kk), niin se on selvästi pennuista se, joka jää mieluiten luokseni ja tulee aina heti, kun ilmestyn paikalle.

Mandi: Sisko tuppaa välillä nukkumaan päälläni, mutta se tuntuu vain turvalliselta, kun äiti ei jaksa ihan kokoaikaa olla vieressämme. – ps. Eikös minulla olekin suloinen nenu?

Olimme pitkään jo puhuneet omistajaperheen kanssa, että voisimme ottaa tämän pennun. Aluksi oli kuitenkin epäselvää, että onko meillä ehkä varaa siihen. Koska isästä ei ole 100% varmuutta, niin pentujen emon kasvattaja ei suostunut rekisteröimään koiraa, joten se ei tule saamaan Shar Pei:n papereita.

Nähtyäni sen sukuluettelon, päätin kuitenkin, että koska koira on täysin Shar Pei:n näköinen (liilaa kieltä myöten), niin haluan antaa sille myös epävirallisen ”virallisen” nimen. Isännän hyväksyntä asialle puuttui vielä, mutta pennun kutsumanimi ”Manti” muuttuu nimeksi ”Mandi” ja nimi kokonaisuudessaan tulee olemaan blogin nimenäkin kulkeva ”Monday Lion Heart”. En voi lisätä kasvattaja kennelin etuliitettä, enkä halunnut myöskään jatkoksi vanhempien nimiä, vaikka emon sukupuusta löytyikin mitä ihastuttavimpia nimimahdollisuuksia.

Parin päivän päästä, kun Mandi täyttää 3 kk (12 vkoa) on enää muutama odotuspäivä jäljellä. Ehkä jo viikonloppuna tuo suloinen hauvavauveli on vihdoin uudessa kodissaan.

Sitä odotellessa pitää lähteä ainakin koiranruokakauppaan, hankkia joitain tarvikkeita, leluja yms. Omistaja tuo tullessaan jonkin tutun lelun, ettei pitkä matka ja uusi koti tule niin suurena muutoksena pikkuiselle. Samalla omistaja jää meille ensimmäiseksi yöksi, jotta sillä on tuttu ihminen lähellään, kun se tutustuu uuteen kotiinsa.

TeeTee

ps. Voit lukea Mandin omia ajatuksia täältä.