Monday Lion Heart

Mandin elämää


3 kommenttia

Vappuvipinää 1

Mitä kaikkea ehdinkään tehdä ja kokea Vappureissullamme Keski-Suomessa!!

29.4.2012 Nöpö-äityliä ja Pörri-siskoa tapaamassa.

Pörrin talviturkki jäi hyiseen veteen!

Mitä sisko edellä, sitä minä perässä. Vähän varovammin vaan, kun on eka kerta kyseessä.

Tulikin jo jano siskon ja äidin kanssa juostessa.

Tervehdin myös siskon naapurissa asuvaa haukkua.

Jatkuu….!


3 kommenttia

Perhetapaaminen

Vihdoinkin Mandi pääsi tapaamaan äitiä ja siskoa syntymäkotiinsa. Jälleen näkeminen oli ensin vähän ärhäkkä, mutta keskustelemalla ja pienellä uhittelulla päästiin vihdoin yhteisymmärrykseen.

Tässä mennään peräkanaa. Vuorotellen ajettiin toisiaan takaa. Äiskä ja sisko olivat ensin rintamana ajamassa Mandia ja kun Mandi vähän rohkaistui, sekin uskalsi käydä takaa-ajoon.

Mandi: ”Etteks te enää tunne mua? Pörri, mä oon sun sisko ja Nöpö, sä oot mun äiti!”


1 kommentti

Vihdoinkin kotona!

Olipa jännä viikonloppu! Uusi isäntäperheeni saapui meille perjantai-iltana ja meillä oli oikein mukava jälleennäkeminen. Lauantaina iskä lähti puuhastelemaan omia juttujaan, mutta emäntäni lenkitti minua ja siskoani moneen otteeseen. Kun sunnuntaiaamu koitti, alkoivat uudet perheenjäseneni pakkaamaan tavaroitaan. En silloin vielä aavistanut ollenkaan, että minulla olisi elämäni pisin matka edessä. Kasvattajani pakkasi omia rakkaita lelujani, peittoni, makuualustani, pantani ja juomakuppini kassiin. Sitten lähdimme ulos… Mitä ihmettä? Äiskä nosti minut auton takapenkille, enkä millään olisi ensin uskaltanut sinne hypätä. Iskä oli laittanut penkille peittoni ja ruttuinen pupuleluni löytyi peiton päältä. Koska äiskä ajoi, iskä istahti takapenkille viereeni ja matka saattoi alkaa. Aluksi olin aikalailla jännittynyt ja ihmeissäni, vaikka olenkin matkustanut autolla aiemminkin. Silloin minulla on kuitenkin aina ollut joku perheenjäsenistäni mukana.

Juuri kun aloin tottua autokyytiin, pysähdyimme tapaamaan iskän tyttäriä ja minä sain tutustua moneen mukavaan, uuteen ihmiseen. Ensin jännititn heitäkin kovasti, enkä millään olisi uskaltanut mennä tervehtimään. Pikkuhiljaa uteliaisuus kuitenkin voitti ja sain monet silitykset palkkioksi rohkeudestani. Sitten olikin taas aika hypätä takaisin auton kyytiin ja matka alkoi toden teolla.

Pysähdyimme ainakin kolme kertaa 300 kilometrin matkallamme ja pääsin jaloittelemaan ja pissattikin aikalailla pelkästä jännityksestä. Oli jo pimeää, kun saavuimme uuteen kotiimme ja olin ihan pönttö sekaisin kaikesta uudesta. Yllättäen en kuitenkaan pelännyt uudessa kotona yhtään, vaan heti kun äiskä päästi hihnasta irti, lähdin tutustumaan tulevaan kotiini. Kävin kaikki huoneet läpi ja tarkistin, ettei mitään outoa löytynyt. Sitten äiskä laittoikin jo kuppiini kylmää vettä ja kohta toisesta kupista löytyi ihanaa sapuskaa, jolla sain pikkuisen masuni täyteen. En ollutkaan syönyt oikeastaan mitään koko päivänä, ettei paha olo yllättäisi pitkällä ja jännittävällä matkallamme.

Kun olin syönyt ja aloin tuntea oloni tarpeeksi turvalliseksi emäntäni rapsuteltua minua pitkän tovin, löysin itselleni kivan, uuden nukkumapaikankin, jonka heti tunsin omakseni. Tänään koko maailmani meni mullin mallin ja sisko ja äiti jäi kauas toiselle paikkakunnalle, mutta kaiken kaikkiaan minusta tuntuu, että viihdyn näiden uusien perheenjäsenieni kanssa ja kotikin tuntuu ihan kivalta. Sain jopa nukuttua heti ensimmäisenä yönä – varmaankin suurimmaksi osaksi valtavan jännittävän päivän ansiosta.

Näistä äiskän ottamista kuvista voitte nähdä, miten minun ensimmäiset kaksi päivääni uudessa kodissa on sujunut!

Tässä olin ollut kotona vasta puolisen tuntia:

Olin kyllä matkasta aika poikki, mutta äiskän sormea oli kiva vähän nuoleskella.

En itkenyt yhtään ekana yönä, enkä edes ensimmäisenä aamunakaan. Heräsin vähän ennen äiskää, mutta iskä olikin ollut jo jonkin aikaa hereillä.

Kun olimme käyneet aamulenkillä ja olin saanut aamiaisen, alkoi vähän taas nukuttaa ja jatkoin unia siihen saakka, kun äiskän oli lähdettävä töihin.

Iskän kanssa käytiin päivällä lenkillä ja iltapäivällä kun äiskä tuli, olin niin iloinen että hypin silkasta riemusta. Illalla vielä poppoo lenkitti minua jälleen. Oli niin paljon kaikkea uutta nähtävää ja koettavaa – hajuista puhumattakaan, että tahdoin aina välillä haukahdella ihmetyksestä. Autoja huristeli joka puolella, valtavasti uusia ihmisiä tuli vastaan ja voi veljet niitä kaikkia ihania heinikoita, metsäpolkuja ja muita uusia paikkoja, joihin ehdin ensimmäisenä päivänäni tutustua… Nukuin taas yön kuin tukki kaiken uuden, jännittävän kokemani jälkeen.

Tiistai, toinen kokonainen päivä uudessa kotona. Aamulla kuorsasin täysillä, kun äiskä touhusi tietokoneella. Pst! Olen muuten kauhea kuorsaamaan!

Päivällä kävimme kosken rannalla katsastamassa paikkoja ja illalla olin ensimmäisellä kauppareissullakin mukana. Kun olin syönyt iltapalan, iskä innostui leikittämään minua. Olen muuten tosi hyvä oppimaan uusia asioita, vaikka itse kehunkin! Katsokaa vaikka!

Mitä iskä edellä, sitä minä perässä!