Monday Lion Heart

Mandin elämää


4 kommenttia

Juku mikä päivä!

Ihanan lämmintä taas tänäänkin. Äiskä sanoi, että kevään lämpimin päivä ja kyllä se siltä tuntuikin, kun pääsin taas metsälenkille nuuhkimaan miljoonia uusia tuoksuja. Lunta on metsässä vielä paikka paikoin, mutta myös paljon sulaa maata. Polut ovat niin jäässä, että äiskä joutuu pyytämään minua odottelemaan, kun pitää varoa, ettei liukastele.

Tänään olin oikea kukkulan kuningas!

Illalla leikittiin vauhdikkaita sukanetsintäleikkejä ja välillä piti jäädä tiirailemaan auringon heijastusta seinällä.


2 kommenttia

Kevät tulee!!

Ihanaa nuuhkia kaikkea uutta lumen alta paljastuvista peltopälvistä, metsän tuoksuista puhumattakaan. Ei-niin-ihanaa, että muiden koirien kakkakasoihin tulee välillä iskettyä vahingossa tassunsa vaikka kuinka koettaa niitä väistellä.

Pääasia kuitenkin, että ulkona on lämmintä ja kevät tuoksuu jo – ainakin minun tarkkaan haukunnenuuni!

Tänä aamuna ihmettelin valtavaa lumihiekkavuorta edessäni.

Pelloilla tassut kastuvat, mutta pihatiellä on jo kuivaa ja mukavaa tepastella.

Aamulla nautiskelin parvekkeella auringosta ja äänistä – kaikista mielenkiintoisista hajuista puhumattakaan. Kun laitan simmut kiinni, kuulen ja haistan vieläkin paremmin.

Toivottavasti tulevalla viikolla on vieläkin keväisempi ilma. Se on MORO (vasemmalla takatassulla!).


2 kommenttia

Ohi on!

Nyt on äiskän loma jo ohitse ja työ ja arki alkaneet. Laitan vielä muutaman kuvan viimeisistä lomapäivistä ja sen touhuistani tänne.

8.3.2012 Torstai. Aurinkoisella hankikannolla on kiva leikkiä ja veuhottaa.

9.3.2012 Perjantainakin me lenkkeiltiin, vaikka olikin pilvinen päivä kaiken ihanan auringonpaisteen jälkeen. Korvalääkitystä on vielä melkein viikko jäljellä. Toivottavasti se paranee viimeistään silloin.

Tässä vahditaan taas fasaanipusikkoa. Jos se olisi vaikka kotosalla.

Minä en puutu äiskän hirveään siivousurakkaan, vaan tyydyn katselemaan vierestä tuota puurtamista!

10.3.2012 Lauantai. Tässä ollaan taas lähdössä aamulenkille.

Äiskän on pakko huomata ja leikkiä kanssani, kun tungen pallon välillä sen syliin.

Päivälenkillä ei enää ollut hankikannosta tietoakaan kun mentiin niin monta astetta plussan puolelle.

11.3.2012 Sunnuntai – Ohi on 9 päivän loma. Huomenna äiskä lähtee taas töihn ja minun pitää olla osa päivästä yksin kotona.

Tässä me mennään aamulenkille.

Käytiin sellaisella metsäosuudella, jossa en ole aiemmin käynytkään. Sinne oli aurattu oikein tiekin, vaikka se on vain metsän läpi kulkeva kävelytie ainakin kesäisin.

Päivällä äiskä oli sitten kaivanut esiin pikkuisen nallukan, jonka se päätti antaa minulle leikkiin.

Tarpeeksi kyytiä uudelle nallelle annettuani oli levon vuoro. Äiti leikki kamerallaan ja käytti minua koekaniinina Selective Color -toimintoa kokeillessaan.

Iltapäivällä juostiin taas pitkin poikin lähiseutuja ja nautittiin auringosta ja nuuhkutteluista.

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille vierailijoille!


3 kommenttia

Loma etenee

Äiskän loma on jo puolessa välissä! Voi apua, miten nopeasti vapaapäivät menevätkään verrattuna työpäiviin. Tässä eilisen ja tämän päivän yhteenveto. Tarkemmat päiväkuulumiset voit lukea myös äiskän omasta blogista.

6.3.2012 lenkillä

7.3.2012 keskiviikko aamusta iltaan

Huhuu! Onko Kiinassa ketään kotona?

En tässä ulvo kuuta, vaan ihmettelen dvd-levyn kuvajaista katossa. 🙂


3 kommenttia

Maanantaimenoa

Koska äiskä ehti jo laittaa kaikki kuvani omaan blogiinsa täyden päiväselvityksen lisäksi, niin tuuppaan tänne vain muutaman näytille.

Hankikanto on kiva juttu!

Harjaaminenkin on ihan mukavaa!

Eikös se äiskä nähnytkin unta viime kesänä pikkuisesta jellonasta? 🙂

Kyllä nyt kelpaa!

Äiskä on kateellinen, kun sitä ei hanki kestä!


1 kommentti

Äiskän talviloma

Hei taas kaikki blogini lukijat!

Äiskä pitää tämän viikon talvilomaa ja samalla omassa blogissaan kertoo päiväkirjamaisesti jokaisen lomapäivän tapahtumista. Siispä en sen kummemmin ala selittelemään ihan jokaista touhuani, mutta kuvia voit käydä katselemassa täälläkin nyt jokaiselta lomapäivältä. Tässä sunnuntain menoa ja meininkiä.

On se jännä, miten nuo likakaivot ja sadevesikaivot saavat aina mielenkiintoni…

Tuolla se fasaani majaili eilen… olisikohan tänäänkin maisemissa?

Hankikanto on tosi nasta. Nyt pääsee ihan minne vaan… tai ainakin niin pitkälle, kun äiskän kädessä oleva talutushihna riittää.

Parvekkeelta on jänskä vakoilla tiellä käveleviä. Välillä pitää vähän haukahtaakin, vaikkei äiskä oikein tykkää kun elämöin.

No, olenko pitkä pötkylä, vai enkö ole?

Ai niin, olenkos muuten ollenkaan muistanut kertoa, että olen kerran muutama viikko sitten jo karannutkin? Iskä jätti minut kaupan nurkalle hetkeksi koiraparkkiin odottamaan ja sain jotenkin ihmeenkaupalla talutushihnan ruuvilukituksen poikki ja säntäsin sen kummempia ajattelematta suoraan kotirappuun. Kyllä iskälle tuli kiire perään, kun joku setä kaupassa oli kertonut kassalla, että jonkun koira pääsi pihasta karkuun. Vieläkään isäntäväki ei ymmärrä, miten kiinnitys on voinut mennä rikki, eikä se varmaan koskaan selviäkään. Onneksi kukaan ei ajanut päälleni tuota vilkasliikenteistä päätietä ylittäessäni ja naapurimmekin sattui juuri sopivasti tulemaan pihaamme ja päästi minut sisään ovesta. Pääsin heidän kyydissään hissillä heidän kerrokseensa saakka turvaan. Sieltä iskä minut sitten löysi ja toi kotiin.


2 kommenttia

Aurinkopäivä

Tänään on paistanut ihanan keväinen aurinko ja on ollut mitä suotuisin lenkki-ilma. Koska äiskällä alkoi talviloma, hänkin jaksoi nauttia lenkeistä. Siispä teimmekin sekä aamulla, että iltapäivällä pitkät kävelylenkit. Aamulla tapasimme Herra Fasaanin, mutta äiskä oli niin hidas minua kuvatessaan, että lintu ehti lennähtää tiehensä, ennen kuin saimme siitä kuvaa. Tässä minä juuri huomasin tuo erikoisen linnun, jota en aiemmin ole koskaan tavannutkaan. Olen vielä sen verran kevyt haukku, että pystyin kävelemään hankikannolla. Äiskän piti kyllä pysytellä visusti valmiiksi tallatulla polulla, koska muuten se olisi uponnut, kuin tukki hankeen.

Iltapäivän auringonpaisteessa oli kiva juoksennella lähimetsässä vapaana. Vähän ihmettelin keskelle lenkkipolkua ilmestynyttä puunrunkoa, mutta äiskä selitti, että se oli yksi tuulenkaatopuu, jonka joku oli sahannut poikki, että pääsemme helpommin polkua kulkemaan.

Hankikanto kesti minua vielä nyt iltapäivälläkin, kun kiersimme metsälenkin jälkeen vielä parkkipaikan ympäristöä.

Toivottavasti huomenna on yhtä kiva ulkoiluilma ja äiskä ehtii kevätsiivouksensa ohessa taas lenkittämään minua. Minulla on edelleen vasemmassa korvassa vähän tulehdusta ja olen lääkekuurilla. Ensialkuun se tuntui todella ikävältä, kun korvaani puhdistettiin ja lääkittiin, mutta lääkkeeseen olen jo tottunut, enkä laita vastaan, vaikka sitä kaksi kertaa päivässä laitetaankin. Toisin on puhdistusnesteen kanssa. Sitä tulee sellaisena suihkuna, etten tykkää siitä yhtää ja yritän aina päästä karkuun kun sitä laitetaan. Jos iskä tai äiskä ei ehdi hieroa korvaani ja pitää minusta tarpeeksi hyvin kiinni, niin ravistan sen äkkiä pois korvastani.