Monday Lion Heart

Mandin elämää


3 kommenttia

Kiirettä pitää

Moi! Nyt kun iskäkin on kotona, meillä on niin paljon kaikkea puuhaa, ettei äiskäkään kerkiä ihan jatkuvasti kirjoittamaan tänne blogiin ja kuviakin on otettu normaalia vähemmän. Tässä nyt joitakin otoksia viimeisen viikon ajalta. Mukavaa adventtiviikkoa.

”Ooooo Sole Miiiiiiiiooooooooooo….!”


8 kommenttia

Mandin 20112011

Oikeastaan pitää aloittaa jo edellisestä päivästä. Tykkään aina lenkin jälkeen jäädä hetkeksi kerroksemme rappukäytävään katselemaan pihan touhuja. Täältä näkee niin kivasti kauas. En millään malttaisi seurata äiskää sisälle ja kyllä hän antaa minun vähän aikaa katsellakin ikkunasta, koska kotona ikkunat ovat niin korkealla, etten sieltä voi ulos katsella.

Parvekkeella on kivaa, mutta harmittaa, kun en ole vielä ihan tarpeeksi iso, että näkisin kaiteen yli mitä siellä tapahtuu. Voin vain kuunnella ääniä ja arvailla mitä siellä tapahtuu. Äiskää vasten on kiva hypätä, kun se kuvaa minua kokoajan.

Kaiken touhun jälkeen olen ihan kuitti, mutta kyllä sitä aina vähän jaksaa vielä lelujenkin kanssa vehdata ja sitten vaikka ottaa pienet unet kesken leikin.

No nyt päästiin sitten tähän hassuun päivämäärään 20112011. Aamulla vietimme aikaa ihan kotosalla. Oli kivaa, kun äiskän ei tarvinnut lähteä töihin ja aurinkokin vähän pilkisteli ikkunasta sisään.

Äiskä osti tämän pikkukoiran minulle lahjaksi tuosta lähikaupasta. Minusta se oli oikein kiva ja aloinkin heti kotiin päästyämme leikkimään sillä.

Kaiken jälkeen päikkärit taas maistuivat oikein hyvin.

Tänään maanantaina oli taas sellainen päivä, jolloin jouduin olemaan päivällä ihan yksin kotona. Vähän kuljettelin kenkiä ajankulukseni, mutta en tehnyt niille mitään pahaa. Kun olin ollut kiltti, niin äiskän palatessa töistä, hän antoi minulle palkinnoksi pientä natustettavaa.

Sen jälkeen lähdimme taas ulos ja äiskä päätti, että mennäänkin taas hetkeksi metsälenkille, että saan vähän juoksennella vapaana.

Tuntui hyvältä, kun palatessa äiskä puhdisti ja kuivasi kuraiset käpäläni ja syötyäni masun täyteen, hyppäsin pikkulemmikkini viereen päiväunille.


1 kommentti

Mandi Day

Tämän päivän seikkailuja. Kuvat kertokoot puolestaan mitä kaikkea touhuja olen ehtinytkään.

Äiskä yritti ottaa fasaanista kuvaa. Onneksi en huomannut sitä. Muuten äiskä ei olisi saanut minua enää kiinni. 🙂

Sitten illalla leikittiin…

Ja välillä piti vähän katsoa mitä telkussa tapahtuu.

Pupukin pääsi ratsastamaan.

Hyvää yötä!


3 kommenttia

Metsälenkillä

Me käydään joka päivä metsälenkillä. Saan juosta aina vähän ilman talutushihnaa, kun ollaan hiljaisilla poluilla, jossa ei juurikaan muita liiku. Eilen otin aika rauhallisesti ja ihastelin aurinkoista iltapäivää.

Tänään oli toista. Ei äiskä meinannut pysyä perässäni ja kuten näette, ei kyllä kamerakaan! Oon mä aika menijä!


2 kommenttia

Leikkiä ja leluja

Näillä saan ajan kulumaan, kun aikuiset ei aina jaksa tai ehdi leikkiä kanssani.

Tämän pupun sain jo, kun synnyin ja sain sen myös mukaani uuteen kotiin.

Koirakin on jo ollut minulla kauan.

Pallo ja vetolelu on äiskän ostamia.

Kun iskä on kotona, se leikittää minua.

Muuten, minä osaan jo istua käskystä ja esim. aina kun lähdemme ulos tai palaamme sisälle, niin istun talutushihnaa laitettaessa. Aina minua ei tarvitse edes käskeä, kun muistan jo itsekin. Tässä kuitenkin istun ihan muuten vaan.

Harmittaa, kun iskä lähti omiin puuhiinsa eilen, enkä tiedä yhtään milloin se palaa taas kotiin leikkimään ja viemään minua metsälenkille. Ei äiskäkään taida tietää.. ja meillä molemmilla on jo hirveä ikäväkin! Tässä iskä pakkasi takanani laukkuaan ja päätin, etten ole huomaavinanikaan! En kyllä myönnä, että harmittaa!!

Olen ihan kuin en olisikaan…

Kun me tultiin äiskän kanssa sisälle (oltiin saattamassa iskää autolle), niin päätin vähän osoittaa mieltäni. En antanut äiskälle yhtään rauhaa vaan hyppelin ja haukahtelin, kunnes sain äiskän leikkimään kanssani.

Vähän itketti ja tuntui kovin yksinäiseltä. Kävin välillä katsomassa olkkarissa, että jos iskä vaikka olisikin siellä… Ei se kuitenkaan ollut!

Pst! Huomasin kyllä, että äiskälläkin oli vähän suru puserossa…

Sitten leikin äiskän kanssa niin kauan, että väsähdin. Loppuilta menikin sitten enempi vähempi tv:n äärellä. Katselen mielelläni telkkua, ellen satu nukahtamaan sen äärelle. Illalla vielä kävimme ulkona vähän kävelemässä. Oli sateista ja turkki kastui taas vähän, mutta onneksi sisällä on lämmintä ja mukavaa. Illalla iskä vielä soitti, että on päässyt perille ja toivotti meille hyvää yötä!

Tänä aamuna äiskä onneksi päätti tehdä ensin etätöitä, ettei minun tarvinnut olla kerralla heti koko päivää ihan yksin. Iskäkin soitti aamupäivällä omien puuhiensa lomassa. Me äiskän kanssa käytiin tänään pitkällä metsälenkillä (siellä, missä iskän kanssa ollaan käyty lähes joka päivä). Siellä saan juoksennella ihan vapaana jonkin aikaa ja nuuhkia kaikkia mielenkiintoisia hajuja.


Jätä kommentti

Kaikkea uutta ja jännää

Jokainen päivä on uusi seikkailu ja tänään täytän huikeat neljä kuukautta!

Tässä oltiin eilen ajelulla ja opettelin olemaan yksin autossa, kun isäntäväki kävi kaupoilla. Olin oikein urhea ja osasin olla kiltisti ja rauhallisesti autossa, vaikka ohitse vilisi ihmisiä ja autoja. Palkkioksi sain (tämän päiväistä synttäriäni varten) uuden ruokakupin, heijastinliivin, solmunarun, kynsileikkurit ja vaikka mitä!

Synttäripäiväni alkoi pitkällä aamulenkillä. Kävimme läheisen kosken rannalla ja näytin äiskälle, miten rohkea olin. Iskän kanssa oltiin käyty täällä jo monta kertaa aiemminkin päiväkävelyllä, joten en pelännyt edes hurjaa veden kohinaa.

Tässä minulla on uusi heijastinliivi ylläni. Oli hurjan märkää ja kuraista ja olin ihan mahaa myöten märkä, kun palasimme kotiin. Välillä piti oikein roiskia ja päristellä, että vesi irtosi turkistani, mutta kivaa oli ja sain juosta pitkin suurta peltoa ihan irrallaan.

Enkös näytäkin jo suurelta ja vahvalta haukulta?!

Kun palasimme kotiin, jouduin lämpimään suihkuun, jossa tassut ja masu pestiin ja sitten minut kuivattiin suurella pehmeällä pyyhkeellä. Ensin vähän jännitin tuota touhua, mutta kun kuivaus oli tehty, niin oli oikein kiva olo ja nuolin vielä itseni kuivemmaksi. Sitten maistuikin vesi, jonka jälkeen hyppäsin omaan punkkaan koisimaan!

Äiskän naapurissa asuva ystäväkin kävi minua tänään tervehtimässä. Tuntui ihan mukavalta tädiltä, vaikka myönsikin, ettei tiedä koirista mitään. Sanoi, että olen kivan näköinen ja kiltin oloinen.


1 kommentti

Vihdoinkin kotona!

Olipa jännä viikonloppu! Uusi isäntäperheeni saapui meille perjantai-iltana ja meillä oli oikein mukava jälleennäkeminen. Lauantaina iskä lähti puuhastelemaan omia juttujaan, mutta emäntäni lenkitti minua ja siskoani moneen otteeseen. Kun sunnuntaiaamu koitti, alkoivat uudet perheenjäseneni pakkaamaan tavaroitaan. En silloin vielä aavistanut ollenkaan, että minulla olisi elämäni pisin matka edessä. Kasvattajani pakkasi omia rakkaita lelujani, peittoni, makuualustani, pantani ja juomakuppini kassiin. Sitten lähdimme ulos… Mitä ihmettä? Äiskä nosti minut auton takapenkille, enkä millään olisi ensin uskaltanut sinne hypätä. Iskä oli laittanut penkille peittoni ja ruttuinen pupuleluni löytyi peiton päältä. Koska äiskä ajoi, iskä istahti takapenkille viereeni ja matka saattoi alkaa. Aluksi olin aikalailla jännittynyt ja ihmeissäni, vaikka olenkin matkustanut autolla aiemminkin. Silloin minulla on kuitenkin aina ollut joku perheenjäsenistäni mukana.

Juuri kun aloin tottua autokyytiin, pysähdyimme tapaamaan iskän tyttäriä ja minä sain tutustua moneen mukavaan, uuteen ihmiseen. Ensin jännititn heitäkin kovasti, enkä millään olisi uskaltanut mennä tervehtimään. Pikkuhiljaa uteliaisuus kuitenkin voitti ja sain monet silitykset palkkioksi rohkeudestani. Sitten olikin taas aika hypätä takaisin auton kyytiin ja matka alkoi toden teolla.

Pysähdyimme ainakin kolme kertaa 300 kilometrin matkallamme ja pääsin jaloittelemaan ja pissattikin aikalailla pelkästä jännityksestä. Oli jo pimeää, kun saavuimme uuteen kotiimme ja olin ihan pönttö sekaisin kaikesta uudesta. Yllättäen en kuitenkaan pelännyt uudessa kotona yhtään, vaan heti kun äiskä päästi hihnasta irti, lähdin tutustumaan tulevaan kotiini. Kävin kaikki huoneet läpi ja tarkistin, ettei mitään outoa löytynyt. Sitten äiskä laittoikin jo kuppiini kylmää vettä ja kohta toisesta kupista löytyi ihanaa sapuskaa, jolla sain pikkuisen masuni täyteen. En ollutkaan syönyt oikeastaan mitään koko päivänä, ettei paha olo yllättäisi pitkällä ja jännittävällä matkallamme.

Kun olin syönyt ja aloin tuntea oloni tarpeeksi turvalliseksi emäntäni rapsuteltua minua pitkän tovin, löysin itselleni kivan, uuden nukkumapaikankin, jonka heti tunsin omakseni. Tänään koko maailmani meni mullin mallin ja sisko ja äiti jäi kauas toiselle paikkakunnalle, mutta kaiken kaikkiaan minusta tuntuu, että viihdyn näiden uusien perheenjäsenieni kanssa ja kotikin tuntuu ihan kivalta. Sain jopa nukuttua heti ensimmäisenä yönä – varmaankin suurimmaksi osaksi valtavan jännittävän päivän ansiosta.

Näistä äiskän ottamista kuvista voitte nähdä, miten minun ensimmäiset kaksi päivääni uudessa kodissa on sujunut!

Tässä olin ollut kotona vasta puolisen tuntia:

Olin kyllä matkasta aika poikki, mutta äiskän sormea oli kiva vähän nuoleskella.

En itkenyt yhtään ekana yönä, enkä edes ensimmäisenä aamunakaan. Heräsin vähän ennen äiskää, mutta iskä olikin ollut jo jonkin aikaa hereillä.

Kun olimme käyneet aamulenkillä ja olin saanut aamiaisen, alkoi vähän taas nukuttaa ja jatkoin unia siihen saakka, kun äiskän oli lähdettävä töihin.

Iskän kanssa käytiin päivällä lenkillä ja iltapäivällä kun äiskä tuli, olin niin iloinen että hypin silkasta riemusta. Illalla vielä poppoo lenkitti minua jälleen. Oli niin paljon kaikkea uutta nähtävää ja koettavaa – hajuista puhumattakaan, että tahdoin aina välillä haukahdella ihmetyksestä. Autoja huristeli joka puolella, valtavasti uusia ihmisiä tuli vastaan ja voi veljet niitä kaikkia ihania heinikoita, metsäpolkuja ja muita uusia paikkoja, joihin ehdin ensimmäisenä päivänäni tutustua… Nukuin taas yön kuin tukki kaiken uuden, jännittävän kokemani jälkeen.

Tiistai, toinen kokonainen päivä uudessa kotona. Aamulla kuorsasin täysillä, kun äiskä touhusi tietokoneella. Pst! Olen muuten kauhea kuorsaamaan!

Päivällä kävimme kosken rannalla katsastamassa paikkoja ja illalla olin ensimmäisellä kauppareissullakin mukana. Kun olin syönyt iltapalan, iskä innostui leikittämään minua. Olen muuten tosi hyvä oppimaan uusia asioita, vaikka itse kehunkin! Katsokaa vaikka!

Mitä iskä edellä, sitä minä perässä!