Mandi kävi pitkästä aikaa leikkimässä tarhassa muiden koirien kanssa. Märkä hiekka vain pöllysi, kun mentiin ja vauhdilla.
Mandi ei paljon kuvia kumartele. Se uhittelee ja haastaa leikkimään niin pienet kuin suuretkin koirat. Tässä taannoin se härnäsi suurta bernhardilaista niin kauan, että pelastuskoira päätti ottaa ohjat omiin käsiinsä – kirjaimellisesti. Se tuli luokseni ja yritti ottaa talutushihnan itselleen laittaakseen hyppelijän ja haukkujan kuriin.
Voitteko kuvitella??! Minusta tehdään ihan oikea KIRJA! Äiskä on viime päivät kerännyt ottamiaan kuvia sieltä ihan ensi metreiltäni saakka ja kohta alkaa olla niin paljon kuvia jo koossa, että kirja siitä todella tuleekin. Kunhan kuvat ovat järjestyksessä ja muistia hieman verestetty tämän blogin avulla, niin on aika järjestää kuvat ja tekstit kirjaksi ja lähettää se Ifolorille painettavaksi!! Saisinkohan sitten sen vaikkapa viimeistään joululahjaksi?
Kesä on jo kohta ohitse ja äiskä vaan keksii kokoajan tekosyitä, ettei muka ehdi päivittää kuviani ja blogiani. Pöh! Sainpas sen sentään laittamaan vertailukuvan minusta kaksi vuotta sitten ja tällä viikolla. Olen vähän muuttunut, vai mitä sanotte? Samalla äiskä vaihtoi myös blogipohjan, kun sekin on ollut sama ihan ikuisuuden – ainakin minun näkökulmastani katsoen!
ps. Yritän houkutella vielä, jos saataisiin vähän kesäkuviakin tänne, ennen kuin se on taas ohi ja alkaa tassuja paleltaa!
Tulin ihan itse päivittämään kuulumisiani, kun äiskä on ihan liian paljon muissa puuhissa ja blogeissaan kiinni. Sitten se vielä kaikenlisäksi lukee joka vapaahetki, joten kuka huolehtii koiran hännän nostamisesta, jos ei koira itse? Häh?
Minulla oli taas helmikuussa juoksukin. Pari housukuvaa äiskä otti, mutten niitä nyt viitsi tänne laittaa kaikkien töllöteltäviksi. Helmikuussa on otettu myös tämä lumiukkomörkötutkimuskuvakin!
Lumessa on NIIN mukavaa kaivaa ja mönkiä (äiskä saattaa olla vähän eri mieltä, ainakin omalta osaltaan)!
Onneksi välillä oli ihan aurinkoisiakin kevättalven päiviä.
Lakkaa kuvaamasta! Tuu jo!
Tässä olivat vasta helmikuun kuvat. Seuraavassa muutama maaliskuun alusta.
Okay, menköön! Äiskäkin halus todistaa, että kyllä sitäkin hankikanto kestää!
Sanoin tänä aamuna äiskälle, että eiköhän olisi aika jo päivittää vähän kuulumisia, kun tässä on ehtinyt tapahtua vaikka mitä. 12.1.2013 täytin puolitoista vuotta! Ajatella! Kyllä aika menee nopsaan.
Tällä viikolla olen tehnyt vähän hommia, kuten näette…
Se taas olikin sitten paha juttu, sillä sain jonkin rasitusvamman ja tuli vasen etukäpälä kamalan kipeäksi tuossa keskiviikkona päivällä. Olin aamuvuoron jälkeen lepäämässä ja kun nousin tuosta iltapäivällä ylös, niin tassu ei tykännytkään vaan jouduin ontumaan ja koikkelehtimaan välillä kolmella käpylällä. Ulkona piti kuitenkin käydä, vaikka vähän sattuikin. Sisällä, kovalla lattialla tuntui vielä pahemmalta kuin ulkona, jossa lumi antoi vähän periksi. Kun torstaina aamulla ei alkanut parannusta tapahtumaan, otti äiskä puhelimen kouraansa ja soitti lekurille ajan. Pääsimme heti puolen päivän jälkeen vastaanotolle ja minua hirvitti ihan simona, kun iskä nosti minut pöydälle ja lääkärisetä otti ensin heti kynsisakset käteensä ja leikkasi kynteni. Arvelimme näet, että kynsi olisi voinut vääntyä kaivaessani kovaa lunta, kun ne olivat vähän turhan pitkät. Sitten lääkärisetä koetteli jalkani kokonaan, että onko aristusta. Mitään ihmeempää ei kuitenkaan löytynyt, joten hän tuli siihen tulokseen, että käpälä on voinut vähän venähtää moisessa työnteossa ja antoi pistoksena kipulääkettä minulle. Äiskä sai mukaan vielä tulehduskipulääkettä tabletteina ja niitä olen nyt ottanut eilen ja tänään.
Eilen jo juoksin ulkona, kun lääke vaikutti sen, ettei käpylä tuntunut aralta. Tänä aamuna kuitenkin taas vähän paikallaan olon jälkeen tuntui aralta, eikä ihan voinut kunnolla kävellä. Sain kuitenkin kipulääkkeen taas ja nyt olen vain ottanut levon kannalta.
Lääkärisetä lupasi, että muutaman päivän päästä pitäisi taas olla käpylä kunnossa. Siihen saakka ei saa tehdä pitkiä lenkkejä kerrallaan. Ei kyllä huvitakaan, kun ulkona on lähes -30 astetta pakkasta…
Syödäkin pitää että jaksaa ja tarkenee. Joulukuu 2013.
Tammikuussa 2014 oli huurrrjan kylmää.
Helmikuussa ei jäälle kannattanut kipaista.
Mitenkäs minä tälle puolelle jouduin? Maaliskuu 2014.
Ihanaa, kevät tulee! Huhtikuu 2014.
Toukokuussa käytiin kalareissulla ja grillattiin makkaraa nuotskilla saaren rannassa.
Kesän ja syksyn kuvia pistän äiskän lisäämään mahdollisimman pian! Mukavaa syystalven alkua kaikille haukuille ja niiden ystäville!
Monday Lion Heart 